Suomalaisten osaamistaso on laskenut. Syntyvyys on merkittävästi alentunut. Suomi toisena kielenä (S2) -opetusta saa aiempaa useampi oppilas ja määrä tulee merkittävästi kasvamaan.
Yksistään ikäluokkien pieneneminen edellyttää, että kaikki pysyvät koulutuspolulla mukana ja osaajia saadaan työelämän kasvaviin tarpeisiin. On inhimillisesti ja kansantaloudellisesti kestämätöntä, että vuosittain tuhannet peruskoulun päättävät eivät saavuta riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin tai työelämään.
Suomalaista koulutusjärjestelmää on katsottava kokonaisuutena. Laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavin koulutusmuoto tasaamaan lasten sosioekonomisista taustoista johtuvia eroja. On luotava kannuste, jolla varhaiskasvatuksen piiriin saadaan kaikki nekin lapset, jotka eniten siitä hyötyisivät, mutta nyt kannustinloukkujen, vanhempien ongelmien, kulttuurierojen tai muiden syiden vuoksi ovat kotona. On lähdettävä siitä, että seuraavalla hallituskaudella velvoittava esiopetus laajenee kaksivuotiseksi ja tuen tarpeet tunnistetaan entistä aiemmin.
Oppimisen tuki perusopetuksessa vaatii ison muutoksen. Suomessa n. 120 000 lasta ja nuorta tarvitsee yleistä tukea vahvempaa eli tehostettua tai erityistä tukea. Kolmiportaisen tuen malli ei useimmiten toimi käytännössä. Oppilas kyllä sijoitetaan paperilla tuen portaalle, mutta resursseja käytännön tukeen ei ole. Siksi tuen portaista tulisikin luopua. Sen sijaan säädettäisiin perusopetuslakiin lista konkreettisista tukimuodoista, joihin oppilaalla on oikeus. Samalla säädettäisiin erityisopettajamitoituksesta, max. 100 oppilasta per erityisopettaja.
Käytännössä tämä tarkoittaisi OAJ:n arvion mukaan 2000 uutta erityisopettajaa Suomeen, mikä vaatisi paljon lisää aloituspaikkoja yliopistoihin ja tietäisi 150 miljoonan vuotuisia kustannuksia. Summa on iso, mutta vain roposia verrattuna niihin kustannuksiin, mitä tällä hetkellä syrjäytymisestä ja työelämän ulkopuolelle jäämisestä koituu. Samaan yhteyteen olisi säädettävä koulukohtainen mitoitus yleisopetuksen ryhmäkokoihin. Se tarkoittaisi 1.-2.-luokilla opettaja-oppilas -suhdelukua 1:18 ja 3.-6. luokilla 1:20. Rehtori koulun pedagogisena johtajana näissä rajoissa arvioisi, minkä kokoinen ryhmä on oppimisen kannalta sopivin. Sopivien ryhmäkokojen vuotuiset lisäkustannukset olisivat tällä hetkellä 50 miljoonaa. Huomionarvoista on, että muutos tarvitsisi siirtymäajan ja ikäluokkien pieneneminen pienentäisi lisärahan tarvetta merkittävästi.
Oppimisen tuen uudistus rahoitettaisiin vähentämällä fossiilisten polttoaineiden ja polttoturpeen yritystukia 550 miljoonalla. Säätämällä laajapohjainen sokerivero, alkoholin- ja tupakan verotusta korottamalla sekä erillisellä kovien rasvojen sekä suolan terveysverolla kerättäisiin miljardi täyteen. Yli jäisi vielä vajaa 800 miljoonaa muihin koulutusinvestointeihin sekä kestävyysvajeen kuromiseen.
Koulutus ratkaisee Suomen tulevaisuuden, vaikuttaa voi äänestämällä 61 eduskuntavaaleissa Pirkanmaalla!
-Matti Helimo