Matti Helimo

Liikunta on tunnetusti yksi tehokkaimmista keinoista edistää terveyttä ja ylläpitää toimintakykyä. Se ennaltaehkäisee sairauksia ja suotuisat vaikutukset mielenterveyteen sekä henkiseen hyvinvointiin ovat kiistattomat. Terveys- ja arkiliikunnan tulisi olla elämäntapa ja liikaa istumista sekä paikallaan oloa välttää.

Liikkuminen on valitettavasti viime vuosina vähentynyt. Kyseessä on paitsi terveydellinen, mutta myös kansantaloudellinen ongelma, jonka hinta lasketaan miljardeissa. Ennaltaehkäisyllä ja ryhtiliikkeellä on mahdollista saada satojen miljoonien eurojen säästöt investoitavaksi vaikkapa koulutukseen. Liikunnallinen elämäntapa ja liikunnan ilo omaksutaan jo varhaisessa lapsuudessa ja esimerkin voima on suuri.

Inkluusio ja oppilaiden tuen toteutuminen peruskoulussa on noussut viime Pirkanmaallakin julkisekse huolenaiheeksi. Käsitteenä inkluusio voidaan ymmärtää pyrkimykseksi edistää erilaisten oppijoiden työskentelyä yhdessä yleisopetuksen oppilasryhmässä. Tavoite on lisätä tasa-arvoa vähentämällä oppilaiden erottelua eli segregaatiota heidän tarvitsemansa oppimisen tuen perusteella. Jokaisella oppilaalla on oikeus tukeen ja onnistumisen tärkein edellytys on, että tähän on riittävät resurssit. Ns. kolmiportaisen tuen mallin mukaan oppilaan tuen piti seurata oppilasta. Lakia muutettaessa sovittiin tarvittaessa yleisestä-, tehostetusta- tai erityisestä tuesta oppilaalle. Samalla sovittiin ns. valtion ryhmäkokorahasta, jolla opetusryhmiä pienennettiin, jotta opettajan aikaa riittäisi enemmän jokaiselle oppilaalle. Opetusalan väljän lainsäädännön vuoksi näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan muutosta käytettiinkin säästökeinona.

Seuraava sukupolvi on aina ollut edeltäjäänsä fiksumpi, niin nytkin. Perusopetuksella on tärkeä kasvatus- ja opetustehtävä. Tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisinä eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä opettaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tavoitteet eivät kuitenkaan liian monen kohdalla toteudu. “Kansalaistaito 2.0” onkin oppiaineena lisättävä perusopetukseen ja otettava myös osaksi laajenevaa esiopetusta. Kansalaistaidosta luovuttaessa v. 2000 kyseisiä oppisisältöjä siirrettiin pääosin ympäristö- ja luonnontietoaineisiin.

Tampereen kaupungin kulttuurikasvatusohjelma Taidekaaren projektiin helmikuussa oppilastöinä tehdyt yhteiskunnallisesti kantaaottavat julisteet saivat eduskuntapuolueen hyökkäämään opettajia vastaan. Kansanedustajat väittivät saaneensa ”useita yhteydenottoja opettajien vihapuheista peruskouluissa ja lukioissa sekä vihan lietsonnasta demokraattisesti valittuja poliitikkoja kohtaan”. Vakavia syytöksiä. Opettaja tekee työtään virkavastuulla ja on selvää, että mikäli tällaista provosointia olisi todellisuudessa tapahtunut, olisi se kantautunut rehtorien tietoon ja siihen olisi puututtu. Kuvaavaa on, että mitään näyttöä tai todisteita ei syytösten tueksi ollut esittää.

Hallitus on päättämässä erinomaisia tuloksia saaneita työllisyyskokeiluja, vaikka järkisyyt eivät tätä päätöstä puolla. Kokeilu oli sovittu määräaikaiseksi sote- ja maakuntauudistuksen alkuun ja niiden vähintäänkin siirtyessä eteenpäin, tulisi kokeiluja jatkaa samalla aikataululla. Mikäli toimivat kokeilut nyt lopetetaan, jäävät tuhannet työllisyyspalvelujen asiakkaat alkuvuodeksi vaille monialaista tukea ja valmennusta. Myöskään kokeilusta tehdyt tutkimukset ja raportoinnit eivät ehdi valmistua ja siten hyödyttää työllisyydenhoitoa.

Tampereen strategiassa on tavoitteena olla v. 2030 suurten kaupunkien oppimistulosten ykkönen. Strategia on ylin kaupungin toimintaa ohjaava asiakirja ja se valmisteltiin yhdessä asukkaiden, henkilöstön ja sidosryhmien kanssa pormestariohjelman pohjalta. Tavoite olla paras on oikea ja yksiselitteinen, mutta äärimmäisen kova. Pääkaupunkiseutu kun olisi viimeisimmissä PISA-tuloksissa koko maailman ykkönen ilman muun Suomen laskevaa vaikutusta.

Tampereen kouluverkkokeskustelua on käyty pormestariohjelmaneuvotteluista lähtien. Sittemmin on kuultu lukuisia kertoja eri tahoja ja pidetty valtuuston iltakoulu. Jokaisella kouluverkosta kiinnostuneella on ollut mahdollisuus evästää viranhaltijoita. Koulutuksesta pormestariohjelmaan kirjattiin lupaus laadusta. ”Oppilaiden ja opiskelijoiden yksilölliset tarpeet huomioidaan mahdollistamalla joustavat, oppimisen kannalta sopivan kokoiset opetusryhmät ja lisäämällä erityisopetusta sitä tarvitseville.” Myöhäisherännäisiä on sittemmin ilmaantunut vaatimaan aikalisiä tai nostamaan esityksen yksittäisiä kohtia keskiöön kokonaisuuden unohtaen.

Esi- ja perusopetuksen aloittaa näinä päivinä 605 000 lasta ja nuorta. Lukuvuoden aikana tutkintotavoitteisen koulutuksen piirissä on 1 280 000 opiskelijaa. Suomi pärjää tulevaisuudessa vain korkealla osaamisella ja laadukkaan koulutuksen merkitys on suurempi kuin koskaan ennen.

Matematiikan osaamisemme on laskussa. Viimeisimpään TIMSS-tutkimukseen osallistui Suomesta 5015 neljäsluokkalaista 158 koulusta ympäri maata. Suomi putosi yli 50 osallistujan joukossa sijalle 16-17. Parhaat maat parantavat ja suomalaislasten osaaminen heikkenee kaikilla osaamisalueilla. Esim. kertolaskun 23·19= osasi ratkaista 5% suomalaislasta kaikkien maiden keskiarvon ollessa 41%.

Sain kutsun Kiinaan luennoimaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Arvostus järjestelmäämme sekä suomalaisia opettajia kohtaan on suurta. Toisin kuin Suomi, on Kiina leikannut julkisia menoja, mutta samalla tehnyt merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen. Kiinan kerrottiin viitenä vuonna panostaneen enemmän kuin edeltävänä 60 vuotena yhteensä. Koulutusjärjestelmämme on edelleen paperilla maailman paras, mutta olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää sen toimivan käytännössä kuten hienot arvot edellyttäisivät. Suomessa onkin viimeinen hetki herätä ruususen unesta, kun haluamme turvata asemamme kansainvälisessä kilpailussa ja hyvinvointivaltion.