Oppilaiden tuen toteutuminen käytännössä on noussut viime aikoina julkiseksi huolenaiheeksi. Eduskuntavaalien jälkeen tekijät erottuvat jälleen puhujista. Eilisessä Helsingin Sanomissa (20.3.) riittämättömyyden tunnetta vahvasti kokeva opettaja kirjoitti, että ei “pysty käytännössä toteuttamaan opetussuunnitelmaa, koska siihen ei ole varaa”. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006040778.html?fbclid=IwAR1OGXNka5b0-DfkEgcNtC-P3kYWJqCkXE7LXCR9x6OUa298qOlKoAJsMyA
Jokaisella oppilaalla on lain turvaama oikeus tukeen. Onnistumisen tärkein edellytys on, että tähän on riittävät resurssit. Ns. kolmiportaisen tuen mallin mukaan oppilaan tuen piti seurata oppilasta erityisluokasta yleisopetuksen luokkaan. Lakia muutettaessa sovittiin tarvittaessa yleisestä-, tehostetusta- tai erityisestä tuesta oppilaalle. Samalla sovittiin ns. valtion ryhmäkokorahasta, jolla opetusryhmiä pienennettiin, jotta opettajan aikaa riittäisi enemmän jokaiselle oppilaalle. Opetusalan väljän lainsäädännön vuoksi näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan muutosta käytettiinkin säästökeinona.