Oppivelvollisuutta tai oikeammin oppioikeutta on laajennettava. Velvoittavan esiopetuksen piiriin on saatava koko 5-vuotiaiden ikäluokka, samaan tapaan kuin 6-vuotiaat jo ovat. Mitä aiemmin lapsen mahdolliset ongelmat voidaan tunnistaa, sitä vaikuttavammin apua voidaan antaa. Varhaiskasvatukseen sijoitettu euro tuottaa rahat 7-kertaisesti takaisin yhteiskunnalle. Ennaltaehkäisy on aina edullisempaa ja inhimillisempää kuin kalliit korjaavat toimet.

Vuosittain 7000 toisen asteen koulutuksen aloittanutta liittyy siihen yli 60 000 nuoren joukkoon, joka ei ole koulussa, töissä tai hae kumpaankaan. Tämä ei voi jatkua. Ei inhimillisesti ajateltuna, mutta ei myöskään kansantalouden kestävyyden näkökulmasta. Ilman toisen asteen tutkintoa yksilön työllisyysnäkymät ovat Suomessa poikkeuksellisen huonot. Kangasalla, jossa työskentelen, on panostettu toisen asteen koulutuksen ja oppimisympäristöihin. Se on kaupungille tärkeä vetovoimatekijä, mutta valtion on osaltaan osallistuttava kustannuksiin.

Ammatillisen koulutuksen satojen miljoonien leikkaukset on peruttava. Oppioikeutta on pidennettävä toisen asteen loppuun asti. Samalla on lisättävä tukitoimia: lähiopetusta ja opinto-ohjausta. Ei ole kohtuullista asettaa nuorta tilanteeseen, jossa hän voi jättäytyä pysyvästi lähes mahdottomaan työmarkkina-asemaan loppuiäkseen. Alle 18v. koulupudokkaista yli 80% on työelämän ulkopuolella ja kaikista ilman tutkintoa olevista reilusti yli puolet.

Työelämä on murroksessa. Takanapäin ovat ne ajat, jolloin pääasiassa kouluttauduttiin yhteen ammattiin, josta jäätiin vuosien yhtenäisen työnteon jälkeen eläkkeelle. Muunto- ja täydennyskoulutuksella on varmistettava osaavan työvoiman saanti aloille, joilla on töitä tarjolla. Laadukas ja yleissivistävä peruskoulutus on kaiken pohja. ”Ylikouluttamisesta” ja kouluttamisesta aloille, joissa ei ole töitä on päästävä eroon.

Suomi voi menestyä vain korkealla osaamisella ja ahkeralla työnteolla. Ilmastonmuutokseen haasteeseen voimme vastata puhtailla teknologioilla ja tottumuksiamme uudistamalla. Sivistysvaltio pitää huolta pienimmistään heikoimmistaan ja vanhimmistaan. Ainoa tapa rahoittaa tulevaisuuden hyvinvointipalvelut on lisätä työllisyysastetta merkittävästi. Se onnistuu vain kääntämällä koulutuspolitiikan suunta ja investoimalla merkittävästi koulutukseen. Koko ikäluokka on pidettävä mukana.

On poliittinen arvovalinta, minne olemassa olevat rahat kohdennetaan. Koulutus ratkaisee.

-Matti Helimo

Lasten ja nuorten oppioikeutta pitää laajentaa